Minun Afrikkani.: Kiwoko Hospital

Ensimmäinen harjoitteluviikko Kiwokon sairaalassa on ohi, vielä ensi viikolla samanlainen rutistus, niin harjoittelut olisi sitten tehty. Mukavastihan noita kouluhommia olisi tehtävänä, mutta ei tämän netin kanssa niitten tekemisestä tule mitään. Ne jääköön viimeselle viikolle, joka vietetään Kampalassa.

Mutta lukuun ottamatta tuota huonoa nettiyhteyttä, tämä Kiwoko on osottautunut ihan mukavaksi paikaksi. Asuminen on suhteellisen edullista ja hintaan kuuluu puhas vesi ja kolme ateriaa, että ei täällä nälkään pääse kuolemaan. Ja harjoitteluympäristönä tuo sairaala on aivan mainio, vihdoinki meidän sisätautien harjoittelu on juuri sitä sisätautiharjoittelua, jota sen pitikin olla. Ja mainittakoon, että joka päivä alkaa hartaudella, jossa rukoillaan, luetaan raamattua, lauletaan ja tanssitaan, sama meno jatkuu ku Rotomilla! Uskonnon merkitys näkyy myös mm. vaatetuksesta: naisilla polvet ja olkapäät pitää olla peitossa, joten töissä kuljetaan tyttöjen kanssa hemaisevissa ja tyylikkäissä valkoisissa mekoissa.

Oltiin Elinan kanssa tämä viikko miesten sisätautiosastolla, alkuviikosta vilskettä riitti kun osasto oli täynnä, mutta näin loppuviikosta potilaita oli vain muutama. On saatu osallistua erilaisiin toimenpiteisiin kuten esimerkiksi haavojen hoitoon ja katetrointiin. Potilaita riittää laidasta laitaan, on törmätty mm. meningiittiin, pneumoniaan, käärmeen puremiin, sydän sairauksiin jne. Erityisesti mieleen jäi pieni poika, joka oli ollut pyöräonnettomuudessa ja oli osastolla vatsakipujen vuoksi. Tälle pienelle pojalle alettiin siirtämään verta, jonka seurauksena pojan syke ja hengitys alkoi kiihtymään ja kuume nousi hetkessä yli 38 asteeseen. Onneksi huomattiin tämä Elinan kanssa ajoissa, olihan se selvää että pojan elimistö reagoi tämän siirretyn veren kanssa. Vastahakoisesti paikalliset hoitajat suostuivat soittamaan lääkärin paikalle. Kauan siinä mietittiin että siirretäänkö verta vai ei, mutta onneksi lääkäri lopetti verensiirron ja pian pojan kuumekkin alkoi laskea. Myöhemmin lääkäri huomasi että näiden oireiden lisäksi pojan iholle alkoi muodostua ihottumaa. Myöhemmin poika lähetettiin vatsanseudun ultraan, jossa huomattiin revennyt perna. Oli melko hektinen päivä. Toisena tapauksena mieleen jäi saattohoidossa oleva 33-vuotias HIV-potilas, joka nukkui pois alkuviikosta. Tiistaina olimme katsomassa tämän kyseisen miehen katetrointia, jonka paikallinen hoitaja teki. Steriileillä hanskoilla koskettiin kaikkeen maholliseen, ei aseptisesti mikään huippu suoritus. Meidän infektioiden torjunnan opettaja olisi varmaan pyörtynyt, kun olisi nähnyt tämän hoitajan toiminnan. Muitakin havaintoja olemme tehneet: Suomeen verrattuna täällä hoitajat käsittelevät potilaita melko kovakouraisesti, esimerkiksi haavojen hoidossa. Mutta paljon positiivistakin on jäänyt mieleen: lääkärinkierrot ovat olleet hyvin opettavaisia ja monipuolisia. Ja koska resurssit ovat rajalliset, hoitajat ovat joutuneet olemaan luovia erilaisia toimenpiteitä suoritettaessa. Kokonaisuudessaan oli hyvin opettavainen viikko, paljon erilaisia sairauksia ja paljon lääkehoitoa. Seuraavaa viikkoa odotellessa!