Parempaan päin.

Tosiaan, oon ollu viime perjantaista asti sairaana. On ollu kuumeilua, mahatautia, huimausta, vilunväristyksiä jne. Tää trooppinen ilmasto ja sairastelu ei oo kovin hyvä yhistelmä, menin jo aika heikkoon kuntoon. Viiteen päivään en ollu syöny ja juonu kunnolla. Eilen kävin Ellun kanssa Kampalassa International Hospitalissa lääkärin vastaanotolla ja labratesteissä. Malariaa ne mm. eppäili, mutta mitään ei loppujen lopuks löytyny. Käskivät vaan juua ja levätä. Itseasiassa vointi on jo vähän parempi, oon jo vähä pystyny syömään ja juomaan appelsiini-lääke-esanssi-sokeri-kura -juomaa (aivan hirveää), jota ne mulle sieltä sairaalasta anto mukkaa. Huh, mikä reissu sielläki tul tehtyä! (Lue: paska reissu mutta tulipahan tehtyä!) Kaheksalta aamulla soitettiin kyyti, joka tul vasta kymmenen yhentoista maissa... Koko päivä ol yhtä oottelua ja juoksemista paikasta toiseen. Ol kyllä jännä huomata, että valkosia kohellaan täällä erillä tavalla, meikäläinenki pääs melko noppeasti lääkärin vastaanotolle. Tää johtu kyllä siitä, että mut päästettiin muutaman paikallisen ohi... Mut nyt alan leppäämään ja yritän syyä kupillisen nuudeleita siinä sivussa. Voi että ku tekis mieli kylymää maitoa, ruisleipää, voita ja GOTLERIA!!!! Jee 26 yötä kotiin. <3