Paluu kotiin hieman
jännittää. Outoa ajatella että ei tarvitse ostaa kaupasta pullotettua vettä, ei
tarvitse pestä nyrkkipyykkiä, kukaan kadulla ei huuda ”Muzungua”(valkoista),
netti on varmasti sata kertaa nopeampi kuin täällä, on kunnon vessa, pääsee
saunaan ja lämpimään suihkuun, on sähköt… Eniten lähdössä harmittaa tämän uuden
”perheen” hajoaminen ja uusien ystävien hyvästeleminen. Pitää kuitenkin lohduttautua
sillä, että onneksi nykyaikana on helppo pitää yhteyttä kavereihin esimerkiksi
facebookin kautta. Jo ennen tänne lähtöä aikaisemmat opiskelijat varottivat,
että osa sydämestä jää Afrikkaan ja niin se onkin. Tämä paikka tulee aina
olemaan osa minua.
Viimeinen viikko
Kiwokossa meni nopeasti. Oltiin Elinan kanssa HIV-klinikalla ja viimeinen työpäivä
synnärillä. HIV-klinikalla toimenkuvaan kuului pääasiassa lääkkeiden laskemista
ja asiakkaiden ohjaustilanteiden tarkkailua. Synnärillä päästiin ihastelemaan
vauvoja ja saatiin olla mukana yhdessä synnytyksessä. Ihana lopetus tälle
harjoittelulle. <3
Nyt ollaan koko ryhmän
voimin Red Chilli – hotellissa Kampalassa. Huomenna on luvassa safari! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti