Lyhyt työviikko.

Ensimmäinen työviikko oli lyhyt ja oikein mukava. Tällä viikolla olimme järjestämässä vanhuksille viriketoimintaa, jonka sivussa jaoimme ja annoimme lääkkeitä. Ensiviikolla alkaa ns. kotikäynnit. Tähän viriketoimintaan kuului laulua, tanssia, raamatun lukemista ja vanhuksia lisäksi opetettiin kasvattamaan vihanneksia ja hedelmiä. Päivän kruunasi maittava lounas. Täytyy myöntää, että aluksi vihasin matokea (banaanimössöä), mutta näiden paikallisten naisten tekemänä ja herkullisen kastikkeen kera, se on todella hyvvää! Matoken lisäksi oon kokenu täällä muitaki makuelämyksiä. Esimerkkinä voisin mainita hapankorpun, jonka päällä on tuoretta avocadoa ja pestoa. Nam!

Vanhukset ovat täällä tosi ystävällisiä ja kiinnostuneita Suomesta. Monet ovat tulleet halaamaan ja keskustelemaan, kylläkin lugandaksi. Eräs vanha rouva on osannut englantia ja oli todella mielenkiintoista kysellä häneltä hänen elämästään. Hän antoi minulle lahjaksi sokeriruokoa ja kurpitsan, en voinut kieltäytyä koska se olisi ollut epäkohteliasta. Tukkani väri on saanu paljon huomiota. On mulle naimakauppojaki ehotettu, mutta en oo asialle lämmenny! On jokseenkin tuntunut ahdistavalta, että jotkut vanhukset polvistuvat eteeni ja kiittävät siitä, että olen tullut auttamaan heitä. Vaikka välillä kylläki tuntuu siltä, että en oo tehny yhtikäs mitään muuta, ku antanu lääkkeitä.

Joka päivä matkattiin eri kylään pitämään tätä toimintaa. Matkat kuljettiin kätevästi bodabodilla, jotka on moottoripyöriä. Yhistettynä järkyttävään määrään maantiepölyä, huonoihin teihin, kovaan vauhtiin ja melkoseen liikenteeseen, kyyti on aika ajoin aika pelottavaa. Ja joka ajoreissun jälkeen naama on ihan oranssinruskea johtuen tästä pölystä. Kyllä mulle ollaan naurettukki siitä, ku en oo välillä tajunnu pyyhkiä naamaa puhtaaks. :D

Jo Suomessa oon tottunu siihen, että tulen hyvissä ajoin paikalle. Näillä ihmisillä täällä ei ole asian suhteen mitään kiirettä. Välillä ollaan tyttöjen kanssa odotettu parikin tuntia että päästäis lähtemään tekemään töitä. Tämä on rasittavaa. Ja lisäksi kielen kanssa on välillä ongelmia, sillä suurinosa paikallisista puhuu ainoastaan lugandaa ja eivät ymmärrä että minä en sitä osaa. Mutta onneksi nää työntekijät jaksaa päivästä toiseen olla tulkkeina. :)

Huomenna lähetään pääsiäisen viettoon Kampalaan! Palaamisiin! :)

Oireiden kyselyä.

Lääkelaatikko.

Oireiden selvittelyä ja kirjaamista.

Ruuan antoa.

Tanssia.

Vanhukset saivat virikepäivän päätteksi saippuaa.

Heille annettiin lisäksi eri vihannesten siemeniä maanviljelyä varten.

Rotomin toimisto ja ihania vuohia!

Koti!

Elosalamoita!