Mpigi!

Nyt on Mpigiin muutettu ja pari harjottelupäivää on jo takana. Jo ensimmäinen päivä oli kokemus, olimme Elinan kanssa äitipolilla! Äitejä ja lapsia riitti! Pääasiassa olimme lääkärin mukana ultraäänitutkimuksissa, saimme jopa itsekin ultrata raskaana olevia äitejä ja tunnustella vauvoja vatsanpeitteiden päältä, se oli hankalaa! Päivään kuului myös HIV-äitien ohjausta ja lääkkeiden jakoa. Kokonaisuudessaan oli mukavan erilainen päivä ja tietoa tuli paljon lisää. Toinen päivä alkoi äitiysosastolta, jossa olimme mukana lääkärinkierrolla. Vauvoja riitti! Oli erikoista huomata, että muutama eilen nähty äiti äitipolilla oli yön aikana siirtynyt osastolle ja odotti synnytystä. Nuorin näistä äideistä oli 16-vuotias. Äitiysosaston lääkäri oli kyllä huikea, kysy heti että halutaanko tulla kahtomaan synnytyksiä! Valitettavasti meidän työaikana ei synnytyksiä tapahtunu, mut toivotaan että toisena päivänä sitten! :) Loppupäivä meni neuvolassa, jossa saimme kirjata ja katsoa kun vauvoja ja äitejä rokotettiin. Olisimme itsekin saaneet pistää, mutta päätimme näin ekalla kerralla kahtoa vaan vierestä. :D Tää sisätautien-harjottelu on alkanu vähä eritavalla ku luulin... Päivä päättyi lääkärin pitämään luentoon malariasta.

Hommiin lähössä Elinan kanssa! Kivat rajat muuten jääny aurinkolaseista.. :D

Oppikirja!

Sunnuntaina muutimme tänne maaseudulle, Mpigiin. Aluksi tämä tuntui rauhalliselta paikalta, mutta olin väärässä! Kauhea meteli on ollu kumpanakin yönä ja koirat ulvovat täysikuuta. Vessakin on aika eksoottinen kokemus, pelkkä reikä keskellä lattiaa! Kaunistahan täällä on, takapihalla on loistava paikka ottaa aurinkoa ja pieni puutarha on ihana. Pihalla kasvaa avocadoja, päärynöitä, banaaneja ja kurpitsoja. Tämä nykyinen kotimme sijaitsee kauniilla rinteellä ja aivan terveyskeskuksen vieressä, harjotteluun matkaa on joku 50 metriä jos sitäkään. Koti-ikäväkin meinaa olla, oon syöny salmiakkia ja kuunnellu J.Karjalaisen Mennyttä miestä! Olishan se ihanaa olla kullan kainalossa <3 Enää 77 yötä…

Puutarhan antimia.

Mpigin koti.

Ihana vessa...

Kiwoko, Caring hands and Mpigi

Viikko alkaa olla jo lopuillaan ja huomenna on ohjelmassa Mpigiin muutto. Mpigi on pieni kylä Kampalan kupeessa, josta löytyy pieni terveyskeskus. Tässä terveyskeskuksessa meikäläinen alottaa harjottelun ens viikon maanantaina. Jänskää! :)

Mpigin kylää.

Tämä päivä meni makoillessa kuuman auringon alla. Siitä seurauksena kauniin punainen naama ja muu kroppa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! Lisäksi tapasimme Ugandalaisia opiskelijoita, jotka lähtevät ensi viikolla kolme kuukautta kestävään vaihtoon Suomeen! 

Loppuviikosta kävimme tutustumassa Kiwokon sairaalaan, joka on noin 50 kilometrin päässä nykyisestä olinpaikastamme. Tähän 50 kilometriin mahtui mukavasti liikenneruuhkia, tietyömaita ja huonoja teitä. Matka siis kesti kaksi ja puoli tuntia per suunta! Kiwokon sairaala oli kaiken kaikkiaan mukavan oloinen paikka. Osastoja oli paljon, ja siellä pitäisi tehdä osa sisätauti-harjoittelusta! Potilaita näki jo ensisilmäyksellä laidasta laitaan: lasten pahoista palovammoista saattohoidossa olevaan AIDS-potilaaseen. Kävimme myös äitiysosastolla, jossa näimme kaksi vastasyntynyttä vauvaa. Olivat liian suloisia <3 Bongasimme myös matkan varrelta useita savimajoja ja termiittikekoja! Perjantaina ohjelmaan kuului myös Caring hands, joka on vapaaehtoisten muodostama järjestö. Tähän toimintaan kuuluu mm. köyhien perheiden auttaminen. Tärkein varainkeruumuoto on kierrätyspapereista valmistettujen korujen myyminen. Ne korut olivat ihania! :)

Hieman uskonnollinen paikka... Kuvassa myös Emmi ja pinkki bodaboda :)

Savimajoja.

Caring hands.

Upeita koruja!

Katwe, Butabika and Physically Handicapped School

Nämä kaksi päivää ovat olleet aivan uskomattomia, niitä ei voi vain sanoin kuvailla. Päiviin on mahtunut sekä iloisia että ahdistavia tunteita. Eilen vierailimme Katwen slummikoulussa, joka oli täynnä satoja iloisia lapsia, jotka juoksivat heti meidät nähtyään halaamaan meitä. Minunkin vasemmassa kädessäni oli neljä pientä lasta, joista jokainen piti yhdestä sormestani kiinni. Se oli koskettavaa. T'ämä Katwe sijaitsee yhdestä Kampalan köyhimmistä slummeista. Olosuhteet olivat hyvin vaatimattomat, mutta näiden lapsien ilo sai minut unohtamaan kaiken muun maailman ympäriltäni. Oli käsittämätöntä, miten onnellisia lapset olivat, vaikka heidän asuinympäristönsä oli kaikkea muuta kuin ihanaa. Saimme hyvin lämpimän vastaanoton ja vierailimme seitsemässä luokassa. Lapset lauloivat meille ja me kerroimme heille nimemme. :)

Toinen vierailu kohteemme oli Butabikan mielisairaala, joka jäi mieleen hyvin epämiellyttävänä kokemuksena. Tämä mielisairaala on Ugandan ainoa, ja potilaat tulevat sairaalaan ympäri maata. Osastot olivat ympäröity korkeilla aidoilla ja piikkilangoilla, ja sairaat potilaat huusivat meille aitojen toiselta puolen. Nämä aidat olivat jokseenkin hämmentävät, sillä osa potilaista liikkui vapaasti sairaalan alueella ja osa heistä jopa seurasi meitä. Tutustuimme mm. lasten ja päihteiden käyttäjien osastoihin. Epämiellyttävintä oli se, että meidät vietiin vahingossa miesten vastaanotto-osastolle, jossa kaikista sairaimmat potilaat olivat. Potilaiden ympäröidessä meidät ilmapiiri kiristyi ja potilaat alkoivat hermostua. En ole koskaan ollut niin järkyttävässä paikassa ja en ole koskaan pelännyt niin paljon. Olo oli hyvin turvaton ja avuton. Kohtaus oli kuin kauhuelokuvasta. Hoitajat ja vartijat eivät tehneet mitään! Onneksi kuitenkin selvisimme sieltä pois ehjin nahoin, yhtä kokemusta rikkaampana, jos näin voi sanoa. Viime yö meni kuitenkin painajaisia nähdessä näistä mielisairaista miehistä.

Lasten osastolta.

Tämän päivän vierailukohde oli aivan mahtava. Tutustuimme fyysisesti kehitysvammaisten lasten ja nuorten kouluun Mengossa. Lapset, nuoret ja henkilökunta olivat aivan ihania! Lauloimme ja leikimme yhdessä. Lapset pitivät kovasti "Sinisiä punasia ruusunkukkia" ja "Jos sun lysti on" -kappaleista. :)

Koulun terveydenhoitaja.

Ennen...

Ja jälkeen!

Vaikka on kulunut vasta viikko, niin olen nähnyt vaikka ja mitä. Kaikki nämä kokemukset ovat saaneet minut miettimään, miten hyvin asiat omalla kohdallani ovat. Pienistä asioista ei saisi valittaa!

Seikkailu tuntemattomaan!

Olin aivan unohtanut kirjoittaa, miten muutama päivä sitten seikkailimme hotellimme läheisyydessä ja eksyimme! Aurinko paahtoi ja iho muuttui yhä punaisemmaksi. Mutta näkymät olivat jälleen kerran mahtavat! Onneksi eräs paikallinen rouva neuvoi meidät oikealle tielle ja pääsimme turvallisesti "kotiin". :)

Orientaatioviikko!

Viikonloppu oli täynnä menoa ja meininkiä. Viikonlopun kruunasi ilmiselvästi eilen nautittu etiopialainen ruoka naurun ja kärpästen kera. Vatsalihakset on oikein kipeitä nauramisesta, on meillä vaan mainio porukka täällä! :) Ruokalistalta löytyi mm. matokea, joka on vihreistä banaaneista tehtyä mössöä.  Eipä se maistunut oikein millekkään, mutta epämääräiseltä se näytti. Ja lihaakin oli montaa sorttia. Itse päädyin tilaamaan paikalliseen tapaan valmistettua vuohta, jonka seurana oli matokea, kurpitsaa, riisiä ja jotain valkoista mössöä?  Lihan liemi, kurpitsa ja riisi olivat oikein maukkaita, mutta nämä jäljelle jääneet lisukkeet eivät oikein maistuneet. Lisäksi eilen kävimme ottamassa passikuvia kouluun rekisteröitymistä varten ja kiertelimme kaupungin kojuja. Viikonloppuun kuului myös uima-altaalla laiskottelua, auringossa käristymistä ja Juoppohullun päiväkirjan lukua, on oikein hauskaa luettavaa! Ostin myös aivan ihanan afrikkalaisen mekon, joka maksoi 55 000 Ugandan shillinkiä eli noin 17 euroa, mutta se oli vaan ostettava! Ja näimme apinoitakin! :)

Mahtava porukkamme <3

Tänään päästiin itse asiaan, kun orientaatioviikko alkoi. Heräsimme ennen seitsemää ja kahdeksalta starttasimme kohti ensimmäistä tutustumispaikkaa, Rotomia (Reach one, Touch one Ministries). Matka sinne kesti reilun tunnin, sillä Rotom sijaitsee Kampalan itäosissa, syrjäisellä seudulla. Tämä Rotom on organisaatio, joka huolehtii kodittomista ja haavoittuvaisista vanhuksista. Eli heidän tehtäviinsä kuuluu vanhusten kotihoito. Tämä on varmasti yksi paikka, jossa tulen tekemään ainakin osan kotihoidon harjoittelusta. Heidän toimintansa vaikutti mielenkiintoiselta, ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja seutu oli aivan uskomattoman kaunista!

Päivään kuului myös IHSU:n (International Health Sciences University) tutustuminen, jota ennen näimme presidentin autosaattueineen. ;) 

Hirveä! :(

Maisemia aamulenkiltä. :)

Monkey Drive.

Maisemia Rotomin läheltä.

Yksi Rotomin pomoista.

Jack fruits.

Keskeneräinen sairaala.

Lounas nautittiin Garden Cityssä, joka on suuri ostoskeskus.

Presidentin suojelioita.

 

International Health Sciences University.

Koulun  vartija. Ps. kiva pyssy.