Home.

Kotona ollaan, käsittämätöntä. Ikävä omaa rakasta Afrikan perhettä. Pari päivää on mennyt totutellessa taas arkeen. Koulutehtävien tekemistä en halua edes ajatella. Tuntuu, että koko Ugandan seikkailu oli pelkkää satua, ihanaa sellaista.

Viimeinen viikko Ugandassa meni nopeasti. Siihen kuului safari, auringon palvontaa, vierailu Rotomilla ja Mpigissä, uusien ystävien hyvästely, itkua ja naurua. Kiitos Elina, Annika, Heikki, Noora, Nina, Emmi, Ari, Laura, Hannele, Eveliina, Sari ja Satu-Marianne tästä uskomattomasta matkasta, ootte ihania. <3

Ikävään teetä, avokacosalaattia ja Rihannan Diamonds.

Murchinson Falls and Safari

Safari oli unelmieni täyttymys, ehdottomasti yksi tämän reissun kohokohdista. Safari kesti 3 päivää, maanantaista keskiviikkoon. Lähdimme maanantai aamuna aikaisin Kampalasta kohti Murchison Fallsin luonnonpuistoa Ugandan pohjois-osassa. 

Maanantaina ajoimme läpi sademetsän nähden monenlaista elämää. Uskomattoman kauniita perhosia ja hauskoja paviaaneja. Murchinsonin vesiputoukset olivat upea näky. Tämän jälkeen suuntasimme pienenpään Red Chilli - hostelliin, jossa majoituimme koko safarin ajan. Kaksi yötä nukuimme kahden hengen teltoissa keskellä villiä luontoa. Sanotaanko näin, että tämä Kinnulan tyttö ei pystyny ensimmäisenä yönä nukkumaan ollenkaan, pelotti niin paljon. Teltan ympärillä tallusteli pahkasikoja, ja yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä, virtahepo. 

Toinen ja kolmas päivä bongailtiin eläimiä. Se oli uskomatonta, lapsuuden haaveet toteutuivat ainakin osittain. Leijonakuninkaasta näimme vain isot tassunjäljet. Vannoin, että tulen safarille vielä joskus uudestaan, pitäähän leijona nähdä! Näimme monenlaisia eläimiä istuessamme auton katolla: norsuja, kirahveja, erilaisia antilooppeja jne. Voi että eläimet voivat olla kauniita! Toisen päivän ohjelmaan kuului myös risteily Niilillä, joka myös oli elämys. Paljon eläimiä ja mahtava seura.

TJ 8

Nyt se on ohi tämäkin viikko, ensi viikko nautitaan vielä olosta täällä Afrikan helmessä ja sitten on jo aika lähteä takaisin kotiin monia kokemuksia rikkaampana. <3 Pakko myöntää, että kyllä tämä kolme kuukautta on mennyt nopeasti. Ensi viikolla on luvassa kaikkea hauskaa: mennään safarille, shoppaillaan, palvotaan aurinkoa, vieraillaan Mpigissä ja Rotomilla jne. 

Paluu kotiin hieman jännittää. Outoa ajatella että ei tarvitse ostaa kaupasta pullotettua vettä, ei tarvitse pestä nyrkkipyykkiä, kukaan kadulla ei huuda ”Muzungua”(valkoista), netti on varmasti sata kertaa nopeampi kuin täällä, on kunnon vessa, pääsee saunaan ja lämpimään suihkuun, on sähköt… Eniten lähdössä harmittaa tämän uuden ”perheen” hajoaminen ja uusien ystävien hyvästeleminen. Pitää kuitenkin lohduttautua sillä, että onneksi nykyaikana on helppo pitää yhteyttä kavereihin esimerkiksi facebookin kautta. Jo ennen tänne lähtöä aikaisemmat opiskelijat varottivat, että osa sydämestä jää Afrikkaan ja niin se onkin. Tämä paikka tulee aina olemaan osa minua. 

Viimeinen viikko Kiwokossa meni nopeasti. Oltiin Elinan kanssa HIV-klinikalla ja viimeinen työpäivä synnärillä. HIV-klinikalla toimenkuvaan kuului pääasiassa lääkkeiden laskemista ja asiakkaiden ohjaustilanteiden tarkkailua. Synnärillä päästiin ihastelemaan vauvoja ja saatiin olla mukana yhdessä synnytyksessä. Ihana lopetus tälle harjoittelulle. <3

Nyt ollaan koko ryhmän voimin Red Chilli – hotellissa Kampalassa. Huomenna on luvassa safari! ;)

Kiwoko Hospital

Ensimmäinen harjoitteluviikko Kiwokon sairaalassa on ohi, vielä ensi viikolla samanlainen rutistus, niin harjoittelut olisi sitten tehty. Mukavastihan noita kouluhommia olisi tehtävänä, mutta ei tämän netin kanssa niitten tekemisestä tule mitään. Ne jääköön viimeselle viikolle, joka vietetään Kampalassa.

 Mutta lukuun ottamatta tuota huonoa nettiyhteyttä, tämä Kiwoko on osottautunut ihan mukavaksi paikaksi. Asuminen on suhteellisen edullista ja hintaan kuuluu puhas vesi ja kolme ateriaa, että ei täällä nälkään pääse kuolemaan. Ja harjoitteluympäristönä tuo sairaala on aivan mainio, vihdoinki meidän sisätautien harjoittelu on juuri sitä sisätautiharjoittelua, jota sen pitikin olla. Ja mainittakoon, että joka päivä alkaa hartaudella, jossa rukoillaan, luetaan raamattua, lauletaan ja tanssitaan, sama meno jatkuu ku Rotomilla! Uskonnon merkitys näkyy myös mm. vaatetuksesta: naisilla polvet ja olkapäät pitää olla peitossa, joten töissä kuljetaan tyttöjen kanssa hemaisevissa ja tyylikkäissä valkoisissa mekoissa. 

Oltiin Elinan kanssa tämä viikko miesten sisätautiosastolla, alkuviikosta vilskettä riitti kun osasto oli täynnä, mutta näin loppuviikosta potilaita oli vain muutama. On saatu osallistua erilaisiin toimenpiteisiin kuten esimerkiksi haavojen hoitoon ja katetrointiin. Potilaita riittää laidasta laitaan, on törmätty mm. meningiittiin, pneumoniaan, käärmeen puremiin, sydän sairauksiin jne. Erityisesti mieleen jäi pieni poika, joka oli ollut pyöräonnettomuudessa ja oli osastolla vatsakipujen vuoksi. Tälle pienelle pojalle alettiin siirtämään verta, jonka seurauksena pojan syke ja hengitys alkoi kiihtymään ja kuume nousi hetkessä yli 38 asteeseen. Onneksi huomattiin tämä Elinan kanssa ajoissa, olihan se selvää että pojan elimistö reagoi tämän siirretyn veren kanssa. Vastahakoisesti paikalliset hoitajat suostuivat soittamaan lääkärin paikalle. Kauan siinä mietittiin että siirretäänkö verta vai ei, mutta onneksi lääkäri lopetti verensiirron ja pian pojan kuumekkin alkoi laskea. Myöhemmin lääkäri huomasi että näiden oireiden lisäksi pojan iholle alkoi muodostua ihottumaa. Myöhemmin poika lähetettiin vatsanseudun ultraan, jossa huomattiin revennyt perna. Oli melko hektinen päivä. Toisena tapauksena mieleen jäi saattohoidossa oleva 33-vuotias HIV-potilas, joka nukkui pois alkuviikosta. Tiistaina olimme katsomassa tämän kyseisen miehen katetrointia, jonka paikallinen hoitaja teki. Steriileillä hanskoilla koskettiin kaikkeen maholliseen, ei aseptisesti mikään huippu suoritus. Meidän infektioiden torjunnan opettaja olisi varmaan pyörtynyt, kun olisi nähnyt tämän hoitajan toiminnan. Muitakin havaintoja olemme tehneet: Suomeen verrattuna täällä hoitajat käsittelevät potilaita melko kovakouraisesti, esimerkiksi haavojen hoidossa. Mutta paljon positiivistakin on jäänyt mieleen: lääkärinkierrot ovat olleet hyvin opettavaisia ja monipuolisia. Ja koska resurssit ovat rajalliset, hoitajat ovat joutuneet olemaan luovia erilaisia toimenpiteitä suoritettaessa. Kokonaisuudessaan oli hyvin opettavainen viikko, paljon erilaisia sairauksia ja paljon lääkehoitoa. Seuraavaa viikkoa odotellessa!

Kiwokon sairaalan tunnuslause: "We treat, Jesus heals."

Nämä pikku kaverit ei millään halua tulla sylliin! :(

Goodbye Rotom

Huomenna suuntana olis Kiwoko, meidän viimenen harjottelupaikka täällä Ugandassa. Sisätautien harjottelua olisi siis vielä parisen viikkoa luvassa, sitten alkaa olla jo aika palata takaisin kotiin.

Aika täällä Rotomilla on ollut mahtavaa, harmi että se kolme viikkoa meni niin nopeasti. Juuri kun alkoi sopeutua täällä olemiseen ja sai ystäviä, pitää lähteä. Nämä työntekijät tekevät hienoa työtä vanhusten parissa. Ehkä vielä joku päivä tulen tänne takasin kahtomaan, miten asiat on täällä kehittyny ja muuttunu. Ja tuo vieressä valmistuva sairaalaki on sitte valmis. Mutta koti on aina koti. <3

Tänään oli ohjelmassa kokkailua, pakkailua, auringossa palamista ja lugandan opiskelua. Lugandan opiskelu ol hankalaa, mutta hauskaa! :D

Kärsivälline opettaja!

Parempaan päin.

Tosiaan, oon ollu viime perjantaista asti sairaana. On ollu kuumeilua, mahatautia, huimausta, vilunväristyksiä jne. Tää trooppinen ilmasto ja sairastelu ei oo kovin hyvä yhistelmä, menin jo aika heikkoon kuntoon. Viiteen päivään en ollu syöny ja juonu kunnolla. Eilen kävin Ellun kanssa Kampalassa International Hospitalissa lääkärin vastaanotolla ja labratesteissä. Malariaa ne mm. eppäili, mutta mitään ei loppujen lopuks löytyny. Käskivät vaan juua ja levätä. Itseasiassa vointi on jo vähän parempi, oon jo vähä pystyny syömään ja juomaan appelsiini-lääke-esanssi-sokeri-kura -juomaa (aivan hirveää), jota ne mulle sieltä sairaalasta anto mukkaa. Huh, mikä reissu sielläki tul tehtyä! (Lue: paska reissu mutta tulipahan tehtyä!) Kaheksalta aamulla soitettiin kyyti, joka tul vasta kymmenen yhentoista maissa... Koko päivä ol yhtä oottelua ja juoksemista paikasta toiseen. Ol kyllä jännä huomata, että valkosia kohellaan täällä erillä tavalla, meikäläinenki pääs melko noppeasti lääkärin vastaanotolle. Tää johtu kyllä siitä, että mut päästettiin muutaman paikallisen ohi... Mut nyt alan leppäämään ja yritän syyä kupillisen nuudeleita siinä sivussa. Voi että ku tekis mieli kylymää maitoa, ruisleipää, voita ja GOTLERIA!!!! Jee 26 yötä kotiin. <3

Zanzibar

Turkoosi meri, valkonen hiekka, paahtava aurinko, mahtava seura... mm. näistä asioista koostu lomaviikko Zanzibarilla, Tansaniassa. Tämä saari oli kuin paratiisi, jonne on joskus päästävä uudestaan. <3 

Hotellimme sijaitsi Stone Townissa, joka on kaunis ja vanha kaupunki. Mahtavat rakennukset aivan meren rannalla. Kapeita kujia kaunisti pienet käsityökaupat, joista tarttu mukaan yhtä sun toista mukavaa tuliaista kotiin. Meidän hotelli oli Art In Tanzania – järjestön ylläpitämä vapaaehtoishotelli, joka kustanti meiltä jokaiselta 25 dollaria/per yö. Hotelli ei ollu mikään luksus, mutta kyllä siellä yöt tul nukuttua. Hotellin omistaa suomalainen Kari Korhonen, jonka kautta saatiin varattua näin edullinen ja opiskelijabudjettiin sopiva hotelli. Hotellin henkilökunta ol aivan mahtava! Ol huikeeta, kun nämä työntekijät puhuivat meille jonkun verran suomea ja he järjestivät meille erilaista ohjelmaa viikon aikana. :)

Seuraavaksi kerron lyhyesti viikostamme. 

Maanantaina käytiin kaupunkikierroksella, jonka jälkeen rentouduttiin loppupäivä merenrannalla. Jos Ugandassa on kuuma, niin Zanzibarilla on kaks kertaa kuumempi. Aurinko oli tosi polttava ja oli ihanaa käydä välillä meressä uimassa. Nautin!

Tiistaina vietettiin koko päivä yhdellä Zanzibarin kauniimmista rannoista, Kendwassa. Tämä ranta sijaitsee Zanzibarin pohjois-osassa ja sinne oli tunnin ajomatka. Ranta oli todella kaunis ja aikaa kulutettiin sekä uimalla että keräämällä simpukoita. Rannalla oli myös ravintola josta sai virvokkeita ja herkullista ruokaa. Tonnikala-avokado sushi oli aivan mahtavaa! 

Keskiviikkona lähdimme koko porukalla Prison Islandille, jossa vierailimme vanhassa vankilassa ja käytiin kahtomassa valtavia kilpikonnia. Kilpikonnista vanhin oli muistaakseni yli 150 vuotias. Tämän jälkeen siirryttiin Sandbankille snorklaamaan ja syömään lounasta. Snorklaaminen oli aivan mahtavaa. Bongattiin koralleja, kaloja ja simpukoita turkoosissa meressä. Tämä pieni saari oli todella kaunis, jonka nousuvesi peitti alleen nopeasti. 

Torstaina oli shoppailupäivä kaupungilla, voi sitä rahan menoa! :p

Perjantaina tein jotain aivan uskomatonta, uin delfiinien kanssa! Aluksi mua pelotti hirveästi, mutta kaikki meni loppujen lopuks tosi hyvin. Tätä pelkoa voimisti hirveä merenkäynti, tuuli tosi kovaa ja aallot oli järkyttävän isoja. Pienellä paatilla sitte seilattiin suuria aaltoja vasten ilman mittään pelastusliivejä. Siinä tilanteessa ei kyllä tienny olisko pitäny itkeä vai nauraa hysteerisesti. Laulettiin sitte tyttöjen kanssa Mikki Hiiri merihädässä – kappaletta. Kaikki pelko kaikkos, kun näki ne upeat delfiinit. Kauniita otuksia, ja meikäläinen jopa uskalsi uida niitten kanssa! Yks hienoimmista asioista, mitä oon koskaan tehny. Reissun varjopuolena kerrottakoon sen, että perjantai-iltana tulin sairaaksi, siitä kerron sitten myöhemmin lissää. Nyt saatte nauttia lomakuvista! :)

Zanzibar on paratiisi, suosittelen sitä jokaiselle. Ja kuukauden päästä oon kotona. <3

Katoava saari.

Papaijaa ja aurinkoa.

Taas on viikko ohi, huomenna suunnaksi Kampala ja sunnuntaina rentoutumaan Zanzibarille, Tansaniaan! Toivottavasti kelit suosii. Kävin Forecan sivuja kurkistelemassa niin oli luvattu sadetta ja ukkosta. Toivotaan että se siitä muuttuu auringoksi ja rusketukseksi.

Oon muuten ihan unohtanu kertoa, että päivät täällä Rotomilla alkaa hartaudella, jossa lauletaan, tanssitaan, luetaan raamattua ja rukoillaan. Talon tapojen mukasesti meki ollaan osallistuttu niihin.

Tänään töissä nähtiin enemmän elukoita ku vanhuksia. Ehittiin vierailla kolmen vanhuksen luona, jonka jälkeen tul kauhea ukkonen ja alko satamaan vettä. Työntekijä Zak kahto meitä säälivästi, ku meillä ei ollu sadevaatteita mukana, ja toi meidät takasin kotiin. Tänään koettiin myös makuelämyksiä, lounaaksi oli mm. lehmän sisäelimiä. Liemi oli tehty mahalaukun eriosista. Voi kyllä meitä nauratti Even kanssa niin paljo, että het lautaset lens! Ja työntekijöillä oli kans hauskaa katella meitä suomalaisia epämäärästen klönttien kimpussa. :)

On ollu kyllä oikeen mukava päivä, oon saanu tehtyä koulutehtäviäki vähä eteenpäin. Pikku hiljaa hyvä tulloo! Ja 39 yötä kotiin! On jotenki tosi hyvä fiilis, ihanaa olla täällä, mutta vielä ihanampaa on päästä sitte kotiin. <3 Päivittelen blogia todennäkösesti vasta Zanzibarin jälkeen, joten palataampa sitte asiaan! Se o moro! :)

Liian rakas <3

Iltapala.

Uus kaveri!